Munanmaalausviikonloppu puputossuissa

Harvoin olen lojunut yhtä monta päivää yhtä laiskana kuin tänä pääsiäisenä. Ruoanlaittoa lukuunottamatta (johon siihenkin nakitin sekä jälkikasvun että puolison avuksi) en ole oikeastaan tehnyt muuta kuin ajatellut meinaavani. Päättänyt Ryhtyä Rupeamaan Sitten Kun.

Joten missioni pähkinänkuoressa (hyvin pienessä, sillä puputossupäivänä ajattelen vain hyvin pieniä asioita) on, että ihmiselle on hyväksi/pahaksi viettää puputossupäiviä (yliviivaa tarpeeton) ajoittain tai vaikka kaiken aikaa. Vaikka verannalla olisi vielä sata juurakkoa ruukuttamatta. 

Minä juon nyt lasin punaviiniä, syön isosti itävaltalaista suklaatia ja menen katsomaan telkkarista hömppää. Ei haittaa, vaikka tulisi ruudun täydeltä niitä kikattavia tositeeveepimuleita leikkimässä viidakkoa thaimaalaisen hotellin takana tai jääkiekkoa tai se koko päivän kestävä dokumentti, jossa laiva seilaa jossain Norjan rannikolla ja ihmiset heiluttavat rannalla pieniä lippuja, kun nukahdan kuitenkin sohvaan alta nanosekunnin.